Facebook

Raporttini Keuruun juhannuskonferenssista ja Mertiörannan juhannusjuhlasta

En kuulu tällä hetkellä mihinkään seurakuntaan tai kirkkokuntaan, mutta koska juureni ovat lapsuudesta lähtien helluntaiherätyksessä, käyn silloin tällöin perinteikkäässä juhannuskonferenssissa.

Viimeksi kävin v. 2017, joten päätin, että voisin käydä Keuruulla Iso Kirja -opiston alueella pidetyssä konferenssissa tänä vuonnakin, nyt kun se oli koronarajoitusten poistuttua jälleen mahdollista.

Olin Keuruulla perjantai-iltapäivän ja -illan ajan. Tapasin monia tuttuja vuosien ja vuosikymmenten takaa, kuten Reijo Blommendahl ja Sauli Manninen, mutta sitten oli sellaisia, jotka tiesin nimeltä ja joiden kanssa olen ollut netti- tai puhelinyhteydessä, mutta jotka tapasin livenä nyt ensimmäisen kerran, kuten Juhani Happonen ja Leevi Launonen. Ja sitten oli esim. Marko Selkomaa, jonka kanssa en ole aiemmin ollut missään yhteydessä, mutta jonka nimen kyllä tiesin, kuten hänkin tunsi minut nimeltä.

Oli mukava tavata myös Miika Koskela, jonka näin ensimmäisen kerran Fixit-mielenosoituksessa syyskuussa 2020, jossa me olimme molemmat puhujina. Meillä oli syvälliset keskustelut. Miika rukoili myös terveyteni puolesta, koska Jumala on antanut hänelle lahjan rukoilla sairaiden puolesta.

Kävin myös IK-opiston kirjastossa, jonne lahjoitin 16 kirjaani rehtorin sanottua puhelimessa, että he voivat ottaa vastaan lahjoitukseni.

Ehdin olla mukana yhdessä kokouksessa, joka oli sanomaltaan hyvä. Erityisesti jäi mieleeni erään naisen profetia, että Suomi jaetaan kahtia ja että Suomi saa vielä takaisin Karjalan ja Petsamon. Tämä sanoma vahvistaa hyvin monien muiden ihmisten saaman samansisältöisen viestin.

Keuruun juhannuskonferenssi on edelleen hyvin suosittu. Arviolta 20 000 ihmistä osallistui, joista huomattavan suuri osa oli lapsia ja nuoria sekä myös merkittävän runsaasti maahanmuuttajia.

Ostin makkarankin ja sanoin nuorelle myyjälle, että minä olin vastaavassa hommassa makkaramestarina Katinalan kesäkonferenssissa joskus 1960-luvulla.

Lauantaina ja sunnuntaina osallistuin toiseen helluntaijuhlaan eli helluntaikirkkoa vastustavan ja perinteistä yhdistysseurakuntaa kannattavan helluntaikansan juhannusjuhlaan Jämijärvellä Mertiörannan toimintakeskuksessa.

Kyseessä on paljon pienempi tapahtuma. Ihmisiä oli arviolta 400-500.
Väki on enimmäkseen vanhempaa ja kaikki, niin pukeutuminen kuin musiikki, on perinteisempää tyyliä.

Lahjoitin luvan saatuani myös Mertiörannan kirjastoon 16 kirjaani.

Voin käydä molemmissa juhlissa, koska en kuulu kumpaankaan ja koska ymmärrän molempia osapuolia ja heidän erilaista käsitystään siitä, minkälainen seurakunnan järjestörakenteen tulisi olla maallisessa yhteiskunnassa.

Tapasin myös Mertiörannassa joitakin vanhoja tuttuja, kuten Heikki Ahonen, Irene ja Hannu Ahonen (Hymnos lauloi upeasti kuten aina), Hannu Grönroos ja Pauli Karppinen, jonka kanssa vaihdoimme kirjoja. Minä sain Paulin elämäkertakirjan ”Pauli Karppinen – Purjeet Pyhän Hengen tuulessa” ja annoin Paulille kirjani ”Outo tie” sekä lisäksi neljä Israel-kirjaani, koska tiesin hänet Israelin ystäväksi, joka on toiminut monien Israel-matkojen johtajana.

Loin myös uusia tuttavuuksia monien kanssa, kuten Juhani Orjala Kokkolasta oli kiinnostava henkilö, koska hänellä on maanviljelijänä ja teurastamon omistajana selvä profeetallinen näky viljan varastoimisesta tulevia vaikeita aikoja varten. Pyysin häntä lähettämään minulle tekstiä saamastaan näystä, jotta voisin julkaista sen.

Minulle ennen tuntematon Seppo Jäntti tupsahti yhtäkkiä pöytään ja sanoi, että hän on jakanut ihmisille nettisivujeni www.jouko-piho.fi Profetioita 5 -osiosta ottamansa Patricia Greenin profetian monistetta. Sen jälkeen meillä oli todella syväluotaavia keskusteluja maailman tilanteesta.

Oli myös erittäin mielenkiintoista tavata ensimmäistä kertaa nimeltä tuntemaani Juhani Huotaria, joka kertoi hämmästyttäviä asioita elämänsä varrelta, joista Tapani Sopanen on tehnyt kirjan ”Juhani Huotari – vainotun kristityn asiamies”. Vaihdoimme kirjoja ja minä annoin Juhanille kirjani ”Outo tie – kamppailuni Jumalan, helluntaiherätyksen ja elämäni naisten kanssa” sekä neljä Israel-kirjaani, koska kävi ilmi, että Juhani on itse asiassa juutalaista sukuperää.

Yksi mukava tilanne sattui ruokajonossa, kun eräs emäntä kysyi: ”Oletko sinä Jouko Piho?” Kun vastasin myöntävästi, kävi ilmi, että hän on ystäväni ja hiljakkoin luonani käyneen TV-julkkis Aki Mannisen äiti.

Itselleni kaikkein merkittävin asia tapahtui, kun eräs nainen alkoi kesken puheensa profetoida teltassa olevalle hänestä katsottuna oikealla olevalle miehelle hänen tulevasta voimallisesta tehtävästään.

Aloin täristä, koska koin, että sanoma on minulle. Ja istuin sillä puolella telttaa. Menin kokouksen jälkeen keskustelemaan profetoineen henkilön kanssa, joka kysyi heti aluksi: "Oletko sinä se profeetta?” Vastasin: ”Ehkä.”

Nainen alkoi profetoida uudestaan, mikä vahvisti sanomaa lisää eli minua odottaa hyvin voimakas profeetallinen tehtävä.

Kysyin lopuksi varmistuksen vuoksi: ”Tiesitkö sinä profetiaa julki tuodessasi, kenelle sanoma on tarkoitettu?” Uskonsisar vastasi: ”Kyllä, tiesin heti, että sanoma on sinulle.”

Koko juhannusviikonloppuni kruunasi Keuruun kirkossa lauantaina klo 22 pidetty upea kirkkokonsertti, jossa esiintyivät tenori Pentti Hietanen ja Lasse Heikkilän orkesteri.

Välispiikeissä kävi hyvin selväksi, että Pentti Hietanen on Jeesukseen uskova uudestisyntynyt kristitty.

Menin Hietasen juttusille konsertin jälkeen ja kerroin euroviisulauluideastani. Pentti kuunteli selostustani ja sanoi lopuksi, että hän olisi kyllä kiinnostunut kuulemaan sanoittamani ja säveltämäni kappaleen demon. Olin nimittäin sanonut Pentille, että olen ajatellut häntä biisini laulajaksi.

Paljon muutakin mukavaa tapahtui, mutta ehkä tämä riittää tältä erää. Olen kiitollinen Jumalalle kaikesta siitä hyvästä, mitä sain kokea tänä juhannuksena 2022 ja tiedän, että paljosta siitä tulee vielä jatkossa seuraamaan monenlaista hyvää Jumalan kunniaksi.

Kuvassa näkymä Keuruun juhannuskonferenssista v. 2022.